maanantai 5. kesäkuuta 2017

Lakkiaisten juhlapuheet

Lukuvuosi päättyy aina juhliin. Juhlissa pidetään puheita. Nyt voit lukea Iin lukion rehtorin, Tuomas Kulhan Iin lukion lakkiaisissa 3.6.2017 pitämän puheen. Lisäksi lue erityisen huolellisesti tuoreen ylioppilaan Valtteri Paakin loistava puhe.

Hyvä juhlaväki,
Oliko ennen kaikki paremmin? Mistäpä mä sen tietäisin. Näin laulaa Neljä Ruusua kappaleessaan Valuva taivas. Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään on vastaavasti tuttu sanonta jokaiselle, mutta siitä huolimatta tänään on aika katsoa hetken aikaa taaksepäin. Ehkä samalla saamme vastauksen siihenkin, oliko ennen kaikki paremmin.

Lukuvuoden 2016–2017 aikana tapahtui poikkeuksellisen paljon. Opintomenestys on ollut edelleenkin hyvällä tasolla. Henkilöstössä tapahtui muutoksia. Elina vaihtui Kirsiksi ja toinen Elina Johannaksi. Lukuvuoden aikana Anna vaihtui Hannaksi, Matti Iidaksi, Henna Villeksi, Minna Katiksi ja Teijo Marjoksi. Lisäksi saattelimme pitkäaikaisen ja erittäin pidetyn lehtorimme Markku Välitalon viettämään kiireisiä eläkepäiviä kameran varteen. Lukuvuoden viimeisinä päivinä saimme lisäksi suru-uutisen, kun pitkäaikainen Iin lukion ja Valtarin koulun koulusihteeri Inkeri Kaiponen menehtyi äkillisesti. Suuri vaihtuvuus kesken lukuvuoden luo haasteita lukiolle, mutta mielestäni selvisimme lukuvuodesta kuivin jaloin.

Lukioiden opetussuunnitelma ja tuntijako muuttuivat elokuussa 2016. Sähköistyvät ylioppilaskirjoitukset järjestettiin syksyllä ensimmäistä kertaa.  Näistä muutoksista selvisimme hyvin. Toki on myönnettävä, mietin sähköisten ylioppilaskirjoitusten osalta, oliko ennen sittenkin paremmin. Tänä vuonna kansainvälinen toiminta oli poikkeuksellisen aktiivista. Meiltä kävi ryhmä Unkarissa. Lisäksi keväällä tehtiin opintomatka Saksaan. Erasmus+ hankkeen tiimoilta vierailtiin Skotlannissa ja helmikuussa järjestettiin samaisen hankkeen tiimoilta tiedeleiri täällä Iissä. Yrittäjyysmessut viettävät 10-vuotisjuhliaan. Projektit ovat vahva osoitus siitä, miten Iin lukiossa parannetaan opiskelijoiden työelämävalmiuksia.

Iin lukio on paikkakunnan ainoa toisen asteen koulu ja siksi sen kehittäminen ja ylläpitäminen on paikkakunnan vetovoimaisuuden kannalta erittäin tärkeää. Elämme taloudellisesti vaikeita aikoja ja joskus tuntuu siltä, kuin koulutuksesta leikkaaminen olisi ”muotia”. Iissä on kuitenkin selkeästi ymmärretty koulutuksen arvo. Ensi vuonna aloittavat opiskelijat saavat käyttöönsä kannettavat tietokoneet, joiden avulla uuden opetussuunnitelman mukainen opiskelu onnistuu. Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden, mutta itse uskon vahvasti lukiokoulutuksen tulevaisuuteen Iissä. Iin lukion toiminta-ajatus Vankalta perinteiseltä pohjalta luottavaisena tulevaisuuteen on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. Suomesta ja maailmalta kuuluvat uutiset nostavat entisestään yleissivistyksen, historian tuntemisen ja suvaitsevaisuuden oppimisen merkitystä. 

Jokainen abiryhmä on omanlaisensa, on taatusti kulunein klisee, joka juhlapuheissa kuullaan. Mutta teidän tapauksessanne se sopii kuin nenä päähän, tai kuten itse joskus leikkisästi sanon, kuin nyrkki silmään. Minä sain tehdä kanssanne töitä kolmen vuoden ajan. Lienen luonteeltani masokisti, sillä olen nauttinut joka hetkestä. Jokainen teistä on saanut olla oma itsensä. Vaikka joskus on saattanut omassa ja varmaan jonkun muunkin henkilökuntaan kuuluvan päässä kaikua kysymys mitä jäbät duunaa…

Rakkaat lakitettavat! Te olette monessakin mielessä kulkeneet lukion aikana monia polkuja. Aloititte opiskelunne ennen kuin pääsimme uusiin tiloihin. Opiskelujenne aikana olette kohdanneet suuren määrän eri opettajia. Ylioppilaskirjoituksetkin muuttuivat opiskelujenne aikana sähköisiksi. Ehkä tekin olette joskus miettineet oliko ennen kaikki paremmin. Voin kertoa teille, ei ollut. Ainoa pysyvä asia on muutos ja tiedän että lukiossa viettämänne aika on valmistanut teitä tulevaisuuden haasteisiin.

Kuluneen kolmen lukiovuoden aikana olette kulkeneet yhteisen matkan tähän hetkeen. Yhteisestä matkasta huolimatta jokaisen reitti tähän hetkeen on ollut yksilöllinen. Jollekin matka on ollut helppo, jollekin vaikea. Joku ei kiinnittänyt matkaan mitään huomiota koska vain päämäärä on ollut tärkeä. Joku taasen on saattanut nauttia matkasta ja matkaseurasta niin, että koko päämäärä on ollut hämärän peitossa. Olennaista ei itse asiassa ole matka. Tai se mitä matkan aikana tapahtuu tai ei tapahdu. Edes päämäärä ei ole olennainen. Olennaista on sinä. Muista säilyttää itsesi ja ainutkertaisuutesi tulevaisuudessakin. On tietyllä tavalla haikeaa päästää teidät menemään, mutta päästän teidän matkaan luottavaisin mielin, sillä tiedän mihin pystytte. Minä uskon teihin. Uskokaa tekin itseenne. Kiitos että olen saanut kulkea kanssanne. Onnea ja menestystä sekä hyvää matkaa tulevaisuuteen.

Hyvät ylioppilastoverini, arvoisa rehtori ja opettajakunta sekä muu juhlaväki

12 vuotta, joista kolme lukiossa, ovat nyt ohi. Viime vuosina olemme viettäneet lähes puolet ajastamme opiskellen. Laskeskelin itse eilen, että pelkästään lukion penkkejä on kulutettu yli 1400 tunnin verran, ja kun siihen lisätään vielä läksyjen tekeminen ja kokeisiin lukeminen, on summa jo melkoinen.

Olen aina sanonut lukion olevan helppoa aikaa. Voi olla, että olen hieman kaunistellut totuutta. En halua pelotella ketään, sillä kuten tänään näemme, lukiosta selviäminen on mahdollista, mutta helppoa se ei ole. Se vaatii sisua, yhteistyötä ja ennen kaikkea perselihaksia.

Tänään saimme menneiden vuosien uurastuksesta ja ahkeroinnista palkkion, kun saimme luvan painaa valkolakin päähän. Olen aina hämmästellyt kuinka suuresti tällaista valkoista, aika vaatimattoman näköistä lakkia arvostetaan, en hämmästele enää. Valkolakin arvon tajuaa vasta silloin, kun näkee kuinka paljon työtä sen saaminen vaatii.

Hyvä juhlaväki, hyvät ystävät
Me elämme nyt epävarmuuden aikaa. En mielelläni sanoisi sitä ääneen ja varmasti moni muukaan ei haluaisi sitä myöntää. Mutta kun lukee päivän sanomalehden tai katso iltauutiset, ei muunlaista kuvaa tämän maailman tilanteesta voi saada. Mediatilan vievät kokonaan terrorismi, polarisaatio kansanryhmien välillä, ilmastonmuutos sekä Venäjän ja Pohjois-Korean voimapolitiikka. Kaiken tämän lisäksi puhutaan vielä totuuden jälkeisestä ajasta.

Henkilökohtaisesti olen kantanut syvää huolta siitä, miten ihmiset kohtelevat toisiansa. En usko täyteen altruismiin, mutta en silti ymmärrä, miksemme voisi antaa tuleville sukupolville mahdollisuutta nauttia puhtaasta ja monimuotoisesta luonnosta tai miksemme voisi auttaa ihmistä, joka on vailla kotia, vailla rahaa tai ystäviä.

Vaikka uutiset yrittävät päivittäin lannistaa minut, jaksan vielä uskoa siihen, että jokainen ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Kunhan me vain muistamme tämän ja muistamme käyttää sitä meidän omaa hyvyyttämme, olemme jo polulla kohti meille kaikille parempaa maailmaa.

Eteenpäin meitä tällä polulla vie sivistys. Välittäminen, josta jo aiemmin puhuin, on osa sivistystä, mutta nyt tarkoitan nimenomaa kirjasivistystä. Muistelisin, että se oli äidinkielen opettaja, joka lukion alkuaikoina kertoi meille, että lukion lopussa me tiedämme laajemmin asioita kuin olemme koskaan aiemmin tienneet tai kuin tulemme koskaan tulevaisuudessa tietämään. Voisi siis jopa väittää, että ainakin jollakin mittarilla olemme tämän salin viisaimpia.

Kuuntelen aina tyytyväisenä puheenvuoroja, joissa korostetaan yleissivistyksen merkitystä nykyisessä työelämässä. Eikä näiden puheenvuorojen pitäjät ole väärässä. Tämän päivän työelämä näyttäytyy huomattavasti katkonaisempana ja laajempana kuin esimerkiksi työelämä parikymmentä vuotta sitten. Muodikkaat uranvaihdokset ja globalisaatio ovat nostaneet yleissivistyksen arvoon mittaamattomaan työmarkkinoilla ja ainakin minut se saa entistä tyytyväisemmäksi siitä, että tulin valinneeni juuri lukion peruskoulun viimeisenä vuotena.

Yleissivistyksen rooli korostuu myös aiemmin mainitsemieni maailmaan epävakautta aiheuttavien ongelmien ratkaisemisessa. Meillä Iin lukiossa on koulukohtainen soveltava historian kurssi, jossa tutustutaan toiseen maailmansotaan. Olen muutaman noista ajoista kertovan dokumenttielokuvan katsonut ja joka kerta ne vetävät minut hiljaiseksi. Ihmisenä, joka haluaa uskoa asioista hyvää, minun on hankala ymmärtää niitä raakuuksia, joita tuon sodan aikana tehtiin. Ja se, että me yli seitsemänkymmentä vuotta tuon sodan jälkeen käymme koulussa läpi noita vaiheita, saa meidät toivottavasti muistamaan, miksi emme enää koskaan saa alentua niin alhaiselle tasolle. Opiskelu ja yleissivistys estävät meitä tekemästä samoja virheitä uudestaan.

Lukiossa meidät on opetettu fundeeraamaan, mutta myös toimimaan. Koko maailma on nyt avoinna meille ja meidän on käytettävä mahdollisuutemme hyvin!

Arvoisa rehtori, opettajat ja koulun muu henkilökunta
Haluan kiittää teitä kaikkia sydämeni pohjasta. Siivoojat, talonmiehet, keittäjät, kuraattori, kouluterveydenhoitaja ja kaikki te piilossa pysyvät henkilöt. Te olette yksi koulumme tärkeimmistä osista ja liian harvoin me kiitämme teitä. Se, että me saamme opiskella puhtaassa ja turvallisessa kouluympäristössä, meistä pidetään huolta ja meille tarjotaan hyvää kouluruokaa. Se on mahdollistanut sen, että me olemme tänään täällä edessä valkolakkien kanssa.

Opettajat ja rehtori, te olette opastaneet meitä eteenpäin niin vaikeina kuin hyvinäkin aikoina yhdessä vanhempiemme kanssa. Olen varma, että tulemme muistamaan teidän ohjeenne ja myös ne kaikki kertomukset niistä virheistä, jotka te olette tehneet, mutta joita meidän ei kannata tehdä.
Ja viimeisenä, rakkaat ylioppilastoverini, tämä matka on ollut upea. Kiitos teille kaikille siitä! Hyvää kesää!"
Kiitos menneistä kolmesta vuodesta ja oikein aurinkoista kesää! :)

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Messuryhmän matka Berliiniin 8.-12.5.2017

Lähdimme aikaisin maanantaiaamuna Oulunsalon lentokentälle, josta lensimme Helsinkiin. Helsingistä lensimme Berliiniin. Perillä oli kolea sää. Kun pääsimme hotellille, lepäsimme hetken. Jotkut ehtivät jo käymään ostoksilla. Illalla kävimme vielä porukalla syömässä  vietnamilaisessa ravintolassa
.
Tiistaina lähdimme aamiaisen jälkeen hyvin levänneinä tutustumaan Brandenburgin porttiin. Siellä näimme kulkueen, jossa ihmiset kulkivat portista muistaen toisessa maailmansodassa kuolleita venäläissotilaita. Tutustuimme myös Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkkiin. Sen jälkeen kävelimme Berliinin tuomiokirkolle. Matkalla satuimme myös näkemään Yön Sudet-nimisen venäläisen moottoripyöräkerhon kokoontumisajot. Kirkko oli todella suuri ja siellä oli paljon nähtävää. Sen katolta oli hienot näkymät. Kirkossa vierailemisen jälkeen menimme DDR-museoon. Siellä saimme nähdä, millaista elämä oli sosialistisessa Itä-Saksassa. Museossa oli tuon aikakauden tavaroita ja samaan tyyliin sisustettuja huoneita. Näiden nähtävyyksien jälkeen kävimme syömässä. Osa porukasta jäi pyörimään kaupungille, jotkut lähtivät hotellille lepäämään.




Seuraavana aamuna lähdimme metrolla kohti Checkpoint Charlieta, joka on aikoinaan ollut Itä- ja Länsi-Berliinin rajanylityspaikka. Sen nähtyämme kävimme syömässä, ja lähdimme Madame Tussauds–vahakabinettiin. Siellä oli esillä historiallisista henkilöistä, julkkiksista sekä Star Wars-hahmoista tehtyjä aidon näköisiä vahanukkeja, joiden kanssa otimme aika paljon kuvia. Vierailun jälkeen jäimme kaupungille tekemään ostoksia ja syömään.

Torstaina kävimme Zoologischer Garten Berlin-eläintarhassa. Siellä oli tuhansia eläinlajeja, joten kaikkea emme tietenkään kerenneet nähdä. Eläintarhassa oli mukavaa käydä, sillä sää oli hieno: aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja tarkeni olla t-paidalla. Siellä käytyämme tehtiin vielä viime hetken ostokset ja syötiin. Sitten menimmekin hakemaan laukkumme hotellilta, ja lähdimme lentokentälle. Lensimme torstai-iltana Helsinkiin samalla lennolla presidentti Sauli Niinistön kanssa. Vietimme yön lentokentällä, ja perjantai-aamuna lensimme Oulunsaloon.
Reissu oli mukava ja onnistunut! Sää ei joka päivä suosinut, mutta oli mahtavaa, että viimeisenä päivänä oli hieno auringonpaiste. Saimme jo aiemmin valita nähtävyyden, jonka esittelimme paikan päällä muulle porukalle. Näin tutustuimme myös nähtävyyksien taustalla oleviin tapahtumiin. Berliinissä on paljon nähtävää, jokaiselle jotakin. Se jää mieleen hienona paikkana, jonne matkustaisi mielellään toistekin.

Sara Ylipää

perjantai 12. toukokuuta 2017

Kansainvälisen taiteen kurssi

 Elävää kuvausmateriaalia ja luonnonmuotoja

Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna, 6.-7.5. Iissä järjestettiin jo lähes perinteeksi muodostunut kansainvälisen taiteen kurssi. Kurssin aikana keskitytään tiettyyn taiteen osa-alueeseen, jota opettamassa ja ohjaamassa on juuri siihen paneutunut taiteilija – tämä erottaa kansainvälisen taiteen kurssin tavallisesta lukion kuvataiteen kurssista.
Kuvauksen valmistelua New Photography -työpajassa
Mariannen valokuva makeasta karkkimaailmasta
Tänä vuonna viikonlopputyöpajan nimi oli ”New Photography”, jonka opettaja Christelle Mas on alun perin Ranskasta, mutta asunut Suomessa jo noin kuuden vuoden ajan. Mas puhui siksi työpajassaan pääsääntöisesti suomea.

Valokuvataide voidaan luokitella ”hybriditaiteeksi”, sillä se sallii eri tekniikoiden hyödyntämisen ja yhdistämisen. Se on tyypillisesti aukinainen, lukemattomia mahdollisuuksia tarjoava taiteen muoto, jossa kuvataiteen rajat häivyttyvät. Opiskelijat pääsivät Masin töiden lisäksi tutustumaan myös muiden valokuvataiteilijoiden teoksiin, joista he saivat uusia näkökulmia kyseiseen taidemuotoon.

Christelle Mas ja monet valokuvataiteilijat tekevät valokuviaan hyödyntämällä erilaisia tekniikoita, kuten kollaasia, kirjoitusta ja installaatioita. Tällä kurssilla opiskelijat tuottivat ensimmäisenä työpajapäivänä pieniä maisemia käyttäen apunaan elintarvikkeita aina kasviksista karkkeihin. Opettaja toi mukanaan myös pieniä leluja, jotka pääsivät seikkailemaan ruokamaisemissa. Varsinainen taideteos syntyi teoksesta otetusta valokuvasta. Toisena päivänä tehtiin kollaaseja lehtileikkeistä. Voitiin esimerkiksi leikata lehdestä kuva, joka se jälkeen sijoitettiin luontoon ja siitä otettiin kuva. Työpajassa opiskelijat saivat siis hyödyntää valokuvausprosessissa monenlaisia, jopa ennalta arvaamattomia materiaaleja ja tekniikoita.

Jessican oivallus käyttää kollaasia luonnonympäristössä

Jokaiselta kurssilla olleelta, joilta kysyin, menisivätkö uudestaan, sanoivat kyllä. Monelle kynnyksenä saattaa olla englannin kieli tai se, että kouluun pitää mennä viikonloppuna, mutta kurssi antoi silti enemmän kuin otti. ”Se avaa mieltä ja silmiä”, kuten eräs opiskelija muotoili.




sunnuntai 7. toukokuuta 2017

ASCSN Skotlannin reissu

Lähdimme reissuun jännittynein mielin. Matka Skotlantiin oli pitkä, mutta se sujui hyvin. Porukkamme oli alusta asti ollut hyvä tiimi, joten tulimme kaikki toimeen hyvin. Edinburghin lentokentällä meitä oli vastassa projektivastaava David Ritchie lapsineen. Heiltä saimme kyydin Perthiin, jossa isäntäperheet olivat jo odottamassa. Olimme olleet yhteydessä isäntäperheisiimme jo aiemmin, mutta silti kaikkia jännitti tapaaminen host-perheiden kanssa.

Jo seuraava aamu alkoi aikaisin projektitöiden merkeissä. Luotiin projektiryhmät, joissa tulisimme työskentelemään koko seuraavan viikon. Jaoimme myös ryhmille aiheet. Skotlannissa oli suomalaisten lisäksi myös ranskalaisia, saksalaisia, amerikkalaisia ja grönlantilaisia. Olimme myös Skype yhteydessä kanadalaisiin opiskelijoihin, jotka eivät olleet päässeet paikalle.

Viikko kului projektitöiden tekemiseen, sekä vierailuihin erilaisissa teemaan liittyvissä paikoissa, kuten kalanviljelylaitoksella, padolla, kalaportailla. Päivät olivat pitkiä ja täynnä työtä. Vapaa-aikaa ei ollut paljoa, sillä koulupäivät alkoivat aamulla ja loppuivat illalla. Illalla isäntäperheisiin saapuessa oli jo niin väsynyt, ettei yleensä jaksanut enää paljoa tehdä. Viikolla meillä oli myös mahdollisuus tavata asiantuntijoita eri aloilta. Kyselimme heiltä omiin aiheisiimme liittyviä kysymyksiä science cafe-tilaisuudessa.



Kaikilla meillä sujui hyvin isäntäperheiden kanssa, ja yhtenä iltana menimme käymään shoppailemassa toisessa kaupungissa suomalaisten ja heidän hostiensa kanssa. Kävimme myös yhtenä aamuna harjoittelemassa kalastusta ja tekemässä perhoja tay-joen varrella. Matkalla opimme paljon uutta lohista ja niiden suojelusta. Teimme projektinamme kaksi Sway-kirjaa, jotka käsittelivät lohta eri näkökulmista. Kirjat ovat nähtävissä netissä. Projektien valmiiksi saaminen oli tärkeää, sillä ne olivat yksi ehto sille, että saimme Erasmus+ -rahoituksen.

Viikko kului nopeasti, ja pian olikin jo kotiinlähdön aika. Viimeisenä iltanamme koululla järjestettiin ceilidh, jossa tanssittiin perinteisiä skotlantilaisia tansseja koulun orkesterin säestämänä. Ceilidhiin osallistuivat paitsi me projektissa mukana olleet nuoret, myös isäntäperheemme. Viimeinen aamu kului haikeissa merkeissä, ja suurimmalta osalta taisikin päästä itku isäntäperheitä hyvästellessä. Lentokentältä nappasimme mukaan vielä viimeiset tuliaiset ja suuntasimme kotiin.

Teksti:


Anna-Maria Pauanne
Emilia Partanen

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Iin lukion messujen juhlavuosi

Vuonna 2017 meillä todellakin on syytä juhlaan. Suomi juhlii sen 100-vuotista, itsenäistä taivalta, mutta ennen kaikkea 8. huhtikuuta Iissä järjestettiin Iin lukion 10. messut. 

Messuilla lähes kaikki esittelypöydät oli myyty.
Messut järjestetään osana lukion yrittäjyyskurssia. Vastuussa messujen valmiiksi saattamisesta ovat messuryhmäläiset ja ohjaava opettaja vain hieman tyrkkii opiskelijoita oikeaan suuntaan. Tänäkin vuonna messuryhmä onnistui hienosti. Sen lisäksi, että omasta mielestämme messut onnistuivat, oli myös messuvieraiden ja näytteilleasettajien palaute samansuuntaista.

Messuihin valmistautuminen alkoi jo syksyllä 2016. Joka vuosi messuja ennen on julkaistu messulehti ja tähän lehteen kurssilaiset ahkerasti myyvät mainoksia ja tekevät juttuja. Tämän vuoden lehdessä kerrottiin muun muassa menneiden vuosien messupäälliköiden muistoja messuista.
Itse messuille lähes joka pöytä oli myyty. H-hetken lähestyessä varmasti jokaista messuryhmän jäsentä ainakin hieman jännitti, miten messut tulevat onnistumaan, mutta ahkeralla työllä, messuista saatiin loistavat.

Pääesiintyjänä messuilla oli koomikko ja imitaattori Ari Kettukangas, joka sai messuvieraat nauramaan useampaankin otteeseen. Lisäksi messuilla nähtiin taikuri Ville-Valtteri Satokankaan mukaansatempaava show. Messuvieraat pääsivät nauttimaan myös kahdesta muotiesityksestä. Ensimmäisessä muotinäytöksessä nähtiin kavalkadi Suomen historian eri vuosikymmeniltä ja tähän oli yhdistetty myös historiaa, musiikkia ja kuvia itsenäisen Suomen vuosikymmeniltä. Toisessa muotinäytöksessä yleisö pääsi ihailemaan juhlavaatteita.

Messujen avauspuheessa Iin lukion rehtori Tuomas Kulha totesi messujen olevan jo perinne Iin lukion toiminnassa. Joka kevät uusi messuryhmä kokoaa palaset yhteen ja järjestää oman teemansa mukaiset messut. Tänä vuonna messut tosiaan juhlivat sekä omaa kymmenen vuoden historiaa että Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä.

Lämpimät kiitokset koko messuryhmältä messuvieraille, näytteilleasettajille ja yhteistyökumppaneille! 

Käy katsomassa YouTubesta video messupäällikön puheesta, Wanderfussin ja siskojen musiikkiesityksestä sekä kavalkadimuotinäytöksestä

Teksti Valtteri Paakki
Kuvat Henna Jakkila

Mallit lavalla Suomen itsenäisyyden eri vuosikymmenten
vaatteita esitelleen muotinäytöksen jälkeen.

torstai 15. joulukuuta 2016

Ilmaisutaidon kurssilaiset esittää - Murhamysteeri

On tumma yö talven kynnyksellä. Tuuli heiluttaa kynttilän liekkiä pakastuvassa illassa. Yhtäkkiä kuuluu kiljaisu, ja Paakkolanvaaran kartanon kamarineito ryntää kartanon saliin. Hän on löytänyt Paakkolanvaaran kartanon kuolleena kellarista, jonne kamarineidolla ei olisi mitään asiaa…

Keväällä 2016 Iin kunnan kirjasto tiedusteli lukiolta, että olisiko lukion ilmaisutaidon ryhmällä mahdollisuutta luoda murhamysteeri kirjaston yöhön marraskuun loppuun. Lukion ilmaisutaidon opettaja Merja Liehu tarttui välittömästi ideaan ja houkutteli lukion opiskelijoita ilmaisutaidon kurssille.

Kurssille eksyi noin kymmenen henkilöä ja kevään muutama tunti menivät ilmaisutaidon perusteiden parissa. Kevät meni nopeasti ohi, tuli kesä, ja kaikkien mieltä vaivasi vain yksi kysymys: kuka murhataan?

Kun kamarineito paljastaa kartanonväelle epäilevänsä jonkun murhanneen kartanonherra Paakkolanvaaran, käynnistyvät heti kaikkien epäillyt. Kamarineidon kauneutta kadehtiva kartanonrouva osoittaa sormellansa kamarineitoa, mutta toisaalta myös seurakunta sisarella vaikuttaa olevan jotain kartanonherraa vastaan. Onko kenelläkään puhtaat jauhot pussissa? Asiaa selvittämään kutsutaan neiti etsivä.

Syksyllä Merja kutsui porukan jälleen kasaan ja yhdessä lähdettiin ideoimaan murhamysteerin perusrunkoa. Tuon rungon pohjalle oli helppoa rakentaa koko näytelmän käsikirjoitus. Aika oli välillä hieman kortilla ja ilmaisutaidon ryhmä kokoontui useampaan otteeseen iltapäivällä harjoittelemaan. Iltapäivät menivät nopeasti ohi, välillä turhankin nopeasti.

Lopulta oli näytelmän ensi-illan vuoro. Kesken koeviikon ilmaisutaidon ryhmäläiset kokoontuivat perjantaina 25.11. Iin kunnan pääkirjastoon valmistautumaan illan esitykseen. Viime hetken harjoitukset sujuivat hyvin, ja kirjasto alkoi täyttyä uteliaista ihmisistä. Viimeistään tuossa vaiheessa jokaisen kurssilaisen pulssi kohosi.

Murhamysteerin tähdet, takavasemmalta: Veera,
Anna-Maria, Valtteri, Inka, Inka, Alina ja Kaisa
Vihjeitä löydät kolmesta pisteestä. Kellarissa pääset sujahtamaan menneisyyteen. Kenen vauvaa kartanonherra pitää sylissänsä ja kuka lopulta murhaa harjalla kartanonherran? Salissa hovimestari ajatuksissansa lukee päiväkirjaa, johon hän on vuodattanut lempeitä, kiellettyjä tunteitansa kartanonherrasta. Nuo tunteet vaikuttavat saaneen myös vastakaikua yhteisillä kalareissuilla. Entä paljastavatko epäillyt neiti etsivän haastattelussa jotain, mikä paljastaa heidät?

Esirippu nousee. Jokainen pistää parastansa. Yleisö seuraa haltioituneena. Tunti alkunäytöksen alkamisesta alkaa loppunäytös, jossa tapahtumat paljastetaan yleisölle. Tämä ilmaisutaidon kurssi on muisto, joka ei helpolla ainakaan kurssilaisten mielestä hälvene!

Neiti etsivä paljastaa kartanonherran olleen syntinen mies, mutta viimeiseen asti hovimestari ja seurakunta sisar toivovat, ettei kartanonherran salaisuuksia tarvitsi paljastaa. Kartanonherran äidin, vanhan kärttyisen rouvan painostuksesta neiti etsivä kuitenkin kertoo yleisölle kuinka kartanonherra oli saanut aviottoman lapsen kamarineidon kanssa ja kuinka kartanonherralla oli ollut suhde hovimestariinsa.

Siivooja ei voinut tällaista moraalitonta elämää hyväksyä. Ei etenkään sen jälkeen, kun kartanonherra oli turmellut siivoojan rakastaman miehen, hovimestarin. Hän ei voinut enää katsoa sivusta, vaan hänen oli toimittava…

Kiitos Merjalle, kirjastolle, kurssilaisille ja yleisölle!

Teksti Valtteri Paakki
Kuva Merja Liehu

maanantai 26. syyskuuta 2016

Iin lukiolaisia ajelutettiin sähköautolla

Kävimme Iin lukion Fysiikka 7-kurssilaisten kanssa tutustumassa sähköautoihin keskiviikkona  14.09.2016 Micropoliksen Energiainsinöörien Jukka Härkinin ja Kari Mannisen kyydittämänä. Kyseiset sähköautot olivat Nissanin valmistamia LEAF-malleja, joiden värit olivat harmaa ja valkoinen.
Nissan LEAF harmaana sekä valkoisena
.
Nissan LEAFin täysi vääntö on heti käytössä. Tämä merkitsee piristävän hyvää kiihtyvyyttä ja yllätystä autoilijalle, joka jää liikennevaloissa kauas taakse. Auton painopisteen sijaitessa alhaalla parantaa auton käsittelyä. LEAFin moottori on vierasmagnetoitu moottori ja hevosvoimaakin löytyy kokonaiset 110hv:ta. Akun kesto kuitenkin heikkenee huomattavasti ajettaessa moottoriteillä, sillä sähköautot ovat parhaimmillaan taajamaliikenteessä.

Takaluukusta löytyy myös aurinkopaneeli
Sähköautot ovat erittäin ympäristöystävällisiä. Ainoat ympäristöhaitat aiheutuvat valmistuksessa ja sähköntuotannossa. Sähköautoihin pyritään tuottamana mahdollisimman paljon energiaa aurinko- ja tuulivoimalla, ja tästä johtuen sähköautoilla ajaminen on ekologista. Esimerkiksi Iin Micropoliksella latauspisteiden energia tuotetaan aurinkopaneeleilla. Lisäksi autoissa on upotettu oma pieni aurinkopaneeli, jolla voidaan varata energiaa pienempiä määriä. Autosta löytyi myös ekonappi, jota käyttämällä auto vähentää tehoja ja säästää sen myötä energian kulutusta. Sähköautoissa ei ole pakoputkea eivätkä ne aiheuta hiilidioksidipäästöjä ajon aikana lainkaan, joten ne ovat kaikista teillä liikkuvista moottoriajoneuvoista ympäristön kannalta paras vaihtoehto. Nissan LEAFin käyttökustannukset ovat merkittävästi alhaisemmat kuin vastaavissa bensiini- tai dieselkäyttöisissä autoissa – sillä ajaminen maksaa vain muutaman euron / 100 kilometriä.


Sähköauton latausportit sijaitsevat auton etuosassa.

Istuttuamme autoon emme huomanneet sisätilan juurikaan eroavan tavallisesta bensa-autosta.  Tilaa oli – kuten keskikokeisessa autossa –  hyvin, eikä takapenkeilläkään tullut ahdasta vaikka jokainen penkki oli käytössä. Moottorin ääntä kyseisessä autossa ei oikeastaan kuule, joten auton ilmoittaa moottorin käynnistymisestä äänimerkillä. Auton kyydissä oli mukava matkustaa, sillä kyyti oli tasaista ja pehmeää eikä puhe peittynyt moottorin alle, niinkuin tavallisessa autossa voisi käydä.

Pysähdyimme hetkeksi Alarannan Kestilään, jotta voisimme katsoa autojen sisustaa  tarkemmin sekä ottaaksemme autoista hieman kuvia. Samalla Energiainsinöörimme kertoivat hieman auton ominaispiirteistä, sekä näyttivät hieman erikoisimpia ominaisuuksia, kuten pakoputken puuttumisen ja pienen aurinkopaneelin, joka oli osana takaluukkua.


Myöhemmin yksi opiskelijoistamme pääsi itsekin hieman kokeilemaan sähköautolla ajamista. Hän kuvaili autoa mukavaksi ja helposti ajettavaksi, sillä vaihelaatikko oli portaaton, joten auto ei nykinyt ollenkaan.


Pääsimme myös kurkistamaan sähköauton konepellin alle.

Yleisesti ottaen sähköauto tuntui olevan loistava valinta, jos ajelut jäävät suurelta osin kaupungin sisäisiksi. Jos ekologisuus on lähellä sydäntäsi, on sähköauton ostaminen tavallisen bensa-auton tilalle loistava valinta. Haluamme kiittää Fysiikka 7- kurssilaisten sekä opettajamme puolesta Jukka Härkiniä ja Kari Mannista saadusta tilaisuudesta tutustua sähköautoihin.  


Opettaja sekä opiskelijat kuunteletvat Jukan ja Karin antamia tietoja sähköautoista.